Petri Kaijansinkon tervehdys Pesäkarhut-ajan päättyessä
Petri Kaijansinkon tervehdys Pesäkarhut-ajan päättyessä
Pesäkarhujen kausi 2011 naisten superpesiksessä on jälleen mitalivuosi. Viides pronssimitali seuran historiassa jättää aikalaillakin kitkerän maun näin tuoreeltaan, mutta ehkäpä sekin jatkossa maistuu paremmalta. Kun koko 2000-lukua tarkastellaan saavutuksiltaan laajemmin, on kuitenkin oltava tyytyväinen. Yksi kulta, kolme hopeaa ja viisi pronssia naisten superpesiksessä kertovat laadukkaan toiminnan jatkuvuudesta ja vahvan aseman saavuttamisesta. Moni kysyy ja ihmettelee, miksi vain yksi kulta. Yksiselitteistä syytä tai selitystä tuohon kysymykseen on vaikea antaa. On kuitenkin muistettava että vuodesta toiseen Pesäkarhut on ollut keski-iältään selvästi nuorin mitalipeleissä mukana ollut joukkue, niin tälläkin kaudella. Sekä mestari-Lapua että hopeajoukkue Jyväskylä olivat noin kolme vuotta keskimäärin vanhempia kuin meidän pelaajat. Siitä huolimatta, kuten olen mediaankin todennut, oli tämän kauden välierätappio Kirittärille pelinjohtajaurani ylivoimaisesti katkerin häviö urheilussa. Samanaikaisesti täytyy myös ihmetellä sitä, kuinka laajat mittasuhteet etenkin nettikeskusteluissa saamamme ryöpytys sai. Positiivinen tämä kausi on lisäksi esimerkiksi yleisömääriemme ja taloudellisten lukemienkin suhteen. Pesäkarhut oli jälleen ylivoimainen ykkönen naisten superpesiksen ja myös kaikkien naisten palloilulajien katsojaluvuissa, koko kauden keskiarvo kotiotteluissamme oli huikeasti 1264 katsojaa. Ilahduttavaa ja todella merkittävää kokonaisuudessaan naisten superpesikselle ovat tämän kauden yleisömäärät. Runkosarjassa yli 500 katsojaa/ottelu ja pudotuspeleissä peräti yli 1000 katsojaa/ottelu. Lukemat peittoavat pudotuspelien osalta myös miesten sisäpalloilulajien katsojalukemat jääkiekkoa lukuunottamatta. Omasta puolestani haluan kiittää kaikkia Pesäkarhulaisia näistä kahdeksasta vuodesta siirtyessäni lokakuun alussa töihin Superpesikseen. Aika Porissa tulee jäämään sieluuni ja muistoihini pääasiassa positiivisena. Toivon, että Pesäkarhut on vahvassa asemassa niin Porissa, Satakunnassa kuin koko maassakin naisten superpesiksen yhtenä lippulaivoista. Toivon myös, että Pesäkarhut on edelleenkin hyvää juniorityötä ja seuratoimintaa tekevä vahva vaikuttaja. Hyvään seuratoimintaan merkittävinä tekijöinä kuuluvat määrätietoiset johtajat(johtokunta,toimihenkilöt) ja ahkera talkooväki sekä motivoituneet urheilijat ja valmentajat eri tasoisissa joukkueissa. Näitä kaikkia tekijöitä Pesäkarhuissa on ollut ja niin uskon olevan tulevaisuudessakin. Syvästi kumartaen ja hyvää jatkoa toivottaen! |
Takaisin edelliselle sivulle