Pettymys tuloksellisesti - Katseet tulevaisuuteen
Pesäkarhujen naisten superpesisjoukkue kausi päättyi kyyneliin. Viimeisen pelin haviäminen, neljänneksi jääminen jättää kaudesta katkeran ja kitkerän maun meidän huulille. Vaikkakin jäimme etenkin joukkueen omasta tavoitteesta, loppuottelupaikasta, ei kaikki ole ihan niin synkkää kuin saattaisi kuvitella. Esimerkiksi seuran johdon asettamaan minimitavoitteeseen pääsimme, joskaan venymistä mitalille emme saaneet aikaiseksi. Neljäs sija on aina urheilussa se kaikkein jopa turhauttavin sija, ollaan niin lähellä saavuttaa jotain konkreettista, mutta kuitenkin siitä niin kaukana. Miksi emme sitten venyneet mitalille ja pystyneet jatkamaan mitaliputkea? Tosiasia on se, että koko kauden pelasimme melko ailahtelevasti. Kotona olimme kahta viimeistä peliä lukuunottamatta suorastaan loistavia, mutta vieraissa tökki ja ajoittain jopa pahasti. On pakko todeta tai ainakin epäillä, että se liittyy joukkueemme nuoruuteen. Pesäkarhut oli kaudella 2007 koko sarjan yksi nuorimmista joukkueista keski-iältään, mitalipeleissä mukana olleista olimme selvästi nuorin. Toisaalta pitää muistaa se, että nuori joukkue kasvaa yksilöinä ja joukkueena vain ja ainoastaan pelaamisen ja kokemusten kautta. Sikäli tämä kausi tulee vielä poikimaan tulevaisuuteen, olen varma että viime vuosien linjaus vastuunannosta nuorille pelaajille kasvaa korkoa tuleviksi vuosiksi ja paljon. Toinen asia mikä varmasti vaikutti tulokseemme, olivat loukkaantumiset. Niistä ei paljon kauden aikana huudeltu, mutta faktaa on se että tässä joukkueessa jouduttiin käyttämään lääkintäpuolta ja teippauksia enemmän kuin mitä koskaan aikaisemmin viimeisten vuosien aikana. Positiivisia asioita tämän kauden aikana ovat nimenomaan nuorien pelaajiemme marssi superpesistasolle lopullisesti. Esimerkiksi Heidi Kuusiston loistava lyöntipeli läpi kauden, Susanna Puiston huikea ulkopeli ensimmäisellä kaudellaan ja Hanna Hirvikosken tasainen pelaaminen sekä sisällä että ulkona ovat osoituksia siitä että heihin kannatti luottaa. Toki ei pidä unohtaa esimerkiksi Carita Toiviaisen etenijätilaston voittoa runkosarjassa, tuo kuningattaruus on jopa historiallista Pesäkarhuissa. Entäpä sitten tulevaisuus? Se näyttää hyvältä jo pelkästään aikaisemminkin tässä jutussa mainitsemiini seikkoihin viitaten. Joukkueemme tulee pysymään hyvin kasassa ja kokemusta on tullut taas yksi kausi lisää. Uskoisin että olemme oppineet tämän kauden aikana oikeita voittamiseen tarvittavia asioita ja olen varma että nyt mitalitta jääminen tulee näkymään ensi kauden tekemisissä erittäin nälkäisenä työntekona. Pesäkarhut tulee pysymään naisten superpesiksen huipulla, se on meidän kaikkien velvollisuuskin. Kenelläkään muulla kun ei naisten pesiksessä ole näin huikeaa yleisöä, yhteistyökumppanijoukkoa ja muitakin myötäeläjiä kuin meillä Pesäkarhuissa on. Iso kiitos kaikille Teille kaudesta 2007 ja oikein hyvää syksyä. Petri Kaijansinkko |
Takaisin edelliselle sivulle
